No nyt mää uskallan tunnustaa mitä tämä emäntä alkaa työkseen tehä: VR:llä junamyyjänä a.k.a. konnarin avustaja. Jänskättää hulluna nyt ku o teoriaosuus takana ja työharjoittelu alkaa, iik ääk työpuvut tuli perjantaina ja ihan paineissa odotan huomista - eka junavuoro.
Täsä muutenki o paljo muuttujia ilmassa, se ois muutto edessä parin viikon sisällä (mmm isompi asunto, mmm uudempi asunto) ja kaikkea kivvaa.
MIETISKELY ALERT.
Nyt tässä yksin (ei niin omalla)kämpällä istuessa kuuntelin pitkästä aikaa Pyhimystä ja tuli jotenki haikea olo, onko minusta tulossa aikuinen ku on vakityöpaikka ja kaikki? Vai mikä meistä tekee virallisesti aikuisia? Asuntolaina, osake, luottokortti, vakituinen työpaikka? Mielestäni jotkut ihmiset voivat olla kaikkea edellä mainittua, mutta silti itse ihmisenä aivan totaalisen pentuja. Toisaalta on ihmisiä, jotka eivät loppuunsa koskaan saavuta mitään "tavoitteita", mutta ovat silti aikuisia. Onko aikuisuutta sitten vain asioista vastuunottaminen ja itsenäistyminen? Onhan tuota tullut myös huomattua, että ennenkuin kykenee totaalisen vakaaseen ja vakavaan parisuhteeseen täytyy olla itsenäistynyt ja tietää mitä haluaa itseltään + omalta elämältään. Jos oma elämä on viellä vailla suuntaa ja vastuuta, niin miten siinä voi jakaa elämää toisen kanssa? Toki parisuhteen aikana voi varttua ja kasvaa, mutta helpompaa kait se olisi jos molemmat yksilöt on itsestään jo varmoja ja vastuullisia. JA ÄLKÄÄ KYSYKÖ MIKSI MIETIN TÄMMÖSIÄ, TULI VAAN MIELEEN :D
"Mä en tienny miten pysähtyy, nauttii hetkestä
Mieli teki omat esteensä
Juoksen karkuun tai juoksen perässä"
Mieli teki omat esteensä
Juoksen karkuun tai juoksen perässä"




















